Finlex

Lainlaatijan EU-opas

Kansallisten säädösten valmistelua koskevat ohjeet

Voit linkittää suoraan otsikkoon kopioimalla osoitteen selaimen osoitepalkista.

1.1 EU:n perussopimukset

1.1.1 EU:n perussopimusjärjestelmä

EU:n perussopimukset ovat jäsenvaltioiden välisiä kansainvälisiä sopimuksia, joihin EU perustuu ja joissa on perussäännöt EU:n toiminnasta. Perussopimukset sisältävät yleisiä määräyksiä ja periaatteita, jotka sitovat kansallisia viranomaisia ja jotka tulee ottaa soveltuvin osin huomioon kaikessa viranomaistoiminnassa. Jäsenvaltiot ovat saattaneet perussopimukset kansallisesti voimaan oman valtiosääntönsä mukaisessa järjestyksessä. EU:n perustamisen jälkeen siihen liittyneet uudet jäsenvaltiot ovat hyväksyneet perussopimukset liittymissopimuksissaan. Suomessa liittymissopimus on saatettu voimaan lailla ja asetuksella. Liittymissopimuksen jälkeen tehdyt perussopimusten muutokset on vastaavasti saatettu kulloinkin voimaan lailla ja asetuksella. (Ks. jaksot 6.1 ja 6.2.)

EU perustuu Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen (EU-sopimus, SEU) ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen (EUT-sopimus, SEUT). 1 Myös jäsenvaltioiden liittymissopimuksiin sisältyy yhä määräyksiä, jotka eivät ole menettäneet merkitystään. EU:n perussopimuksiin sekä niiden muuttamista koskeviin sopimuksiin on liitetty pöytäkirjoja, joilla on sama oikeudellinen asema kuin itse perussopimuksilla. Perussopimuksiin rinnastettava oikeudellinen asema on myös EU:n perusoikeuskirjalla, josta tuli oikeudellisesti sitova Lissabonin sopimuksen myötä. Perussopimuksiin liitetyt julistukset ovat poliittisia tahdonilmauksia, jotka eivät ole luonteeltaan oikeudellisesti sitovia.

Primaarioikeudella tarkoitetaan EU:n perussopimuksia pöytäkirjoineen, niiden muutossopimuksia, jäsenvaltioiden liittymissopimuksia sekä perusoikeuskirjaa erotuksena EU:n sekundaarioikeudesta, joka perustuu valtuutukseen primaarioikeuden tasolla (ks. jakso 1.3.1).

Lissabonin sopimus on luonteeltaan aikaisempien perussopimusten muutossopimus. Muodollisesti voimassa ovat yhä alkuperäiset yhteisöjen perustamissopimukset ja unionisopimus niitä koskevine lukuisine muutossopimuksineen siltä osin kuin niitä ei ole kumottu tai niiden voimassaolo ei ole muutoin päättynyt. 2Perussopimuksiin viitataan EU- ja EUT-sopimuksina, joihin voimassa oleva primaarioikeus on suurimmalta osalta konsolidoitu eli koottu yhteen. Käytettävä artiklanumerointi ilmenee Lissabonin sopimuksen 5 artiklasta ja sopimuksen liitteenä olevista vastaavuustaulukoista. 3

EU:n perussopimuksia voidaan muuttaa kahdessa eri menettelyssä. Ensinnäkin muutokset voidaan neuvotella jäsenvaltioiden hallitusten kesken niin sanotussa hallitusten välisessä konferenssissa eli HVK:ssa. Ennen konferenssin koolle kutsumista asiaa valmistellaan yleensä valmistelukunnassa, jossa on jäsenvaltioiden hallitusten edustajien lisäksi Euroopan parlamentin, kansallisten parlamenttien sekä komission edustajia. Toinen vaihtoehto on yksinkertaistettu menettely, jossa Eurooppa-neuvosto voi tehdä päätöksen perussopimuksen muuttamisesta tietyissä tilanteissa. 4

1.1.2 EU-sopimus ja EUT-sopimus

Lissabonin sopimuksella muutettiin merkittävästi EU:n perussopimusjärjestelmää. Perussopimuksiin tehtiin sekä sisällöllisiä että rakenteellisia muutoksia. Merkittävimmät Lissabonin sopimuksella toteutetut muutokset liittyivät päätöksentekomenettelyjen tehostamiseen sekä rikosoikeudellisen yhteistyön ja poliisiyhteistyön siirtämiseen hallitusten välisestä yhteistyöstä EU:n toimivaltaan. Euroopan yhteisöjen (EY) nimestä luovuttiin, ja tilalle tuli Euroopan unioni (EU). Samalla EU sai oikeushenkilöllisyyden.

Ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa EU:n toiminnan jaottelussa käytettiin pilari-käsitettä. Asiat jaettiin pilareihin EU:n toiminnan luonteen mukaisesti. I pilariin kuuluivat EY:n toimivaltaan kuuluneet asiat. II pilariin kuului ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja III pilariin yhteistyö rikosoikeudellisissa asioissa sekä poliisiyhteistyö, joiden osalta toiminta oli luonteeltaan hallitusten välistä yhteistyötä. Pilari-käsitteen käytöstä luovuttiin Lissabonin sopimuksen myötä. EU:n toimivaltaan kuuluvat nyt muut edellä mainitut asiat paitsi ulko- ja turvallisuuspolitiikka, joka on edelleen luonteeltaan hallitusten välistä yhteistyötä.

EU-sopimus ja EUT-sopimus muodostavat EU:n perusteita ja toimintaa koskevien sääntöjen kokonaisuuden, joka tulee ottaa huomioon EU-oikeutta täytäntöönpantaessa ja sovellettaessa. Sopimukset ovat oikeudellisesti samanarvoisia eli kumpikaan ei saa etusijaa toiseen nähden.

EU-sopimus sisältää pääasiassa EU:n perusteisiin ja institutionaaliseen järjestelmään sekä EU:n ulkoiseen toimintaan liittyviä yleisempiä määräyksiä sekä yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevat määräykset. Siinä on muun muassa EU:n toimivaltaa, arvoja, tavoitteita ja periaatteita (kuten annetun toimivallan periaate, toissijaisuusperiaate, suhteellisuusperiaate ja vilpittömän yhteistyön periaate) koskevia määräyksiä sekä perussopimusten muuttamista ja EU:n jäsenyyttä koskevia määräyksiä. Joidenkin asioiden osalta EU-sopimukseen on otettu yleiset määräykset ja yksityiskohtaisemmat määräykset on sisällytetty EUT-sopimukseen. Näin on tehty esimerkiksi demokratian periaatteiden, toimielinjärjestelmän, tiiviimmän yhteistyön sekä EU:n ulkoisen toiminnan osalta. Muista politiikanaloista poiketen ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta EU-sopimukseen sisältyvät yleisten määräysten lisäksi niitä koskevat erityiset määräykset.

EUT-sopimus kattaa pitkälti samat asiat kuin aiempi EY:n perustamissopimus. Merkittävä osa sopimuksesta koskee EU:n toimivaltaan kuuluvia politiikanaloja, ja sopimuksessa määritellään tarkemmin EU:n toimivalta kullakin alalla. Näihin määräyksiin kuuluvat myös sisämarkkinoiden perusvapauksia eli tavaroiden, henkilöiden, palveluiden ja pääomien vapaata liikkuvuutta koskevat toimivaltamääräykset. Tosin perusvapauksia koskeviin määräyksiin sisältyy myös yleisluonteisia, horisontaalisia määräyksiä perusvapauksien huomioon ottamisesta jäsenvaltioiden toiminnassa. Politiikanaloja koskevat määräykset sisältyvät lähes kaikki EUT-sopimukseen lukuun ottamatta yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevia määräyksiä. Sopimuksen alussa on periaatteita koskeva osa, joka sisältää muun muassa EU:n toimivallan luonnetta koskevia määräyksiä sekä luettelon EU:n toimivallan aloista. Siinä on myös EU:n tavoitteisiin liittyviä yleisesti sovellettavia määräyksiä esimerkiksi miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta, ympäristönsuojelusta, kuluttajansuojasta, avoimuudesta sekä henkilötietojen suojasta. Kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellosta sekä EU:n kansalaisuudesta on erillinen osa periaatteita koskevan osan jälkeen. Sopimuksen loppupuolella on muun muassa EU:n toimielinjärjestelmää ja päätöksentekomenettelyjä, varainhoitoa, EU:n ulkoista toimintaa sekä merentakaisia maita ja alueita koskevia määräyksiä.

Alaviitteet:
  • 1 Lisäksi Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimus (Euratom-sopimus) on yhä voimassa sellaisena kuin sitä muutettiin Lissabonin sopimuksella (sopimuksen 4 artikla ja pöytäkirja n:o 2 Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta).
  • 2 Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksen (EHTY-sopimus) voimassaolo päättyi vuonna 2002.
  • 3 Ks. Lissabonin sopimus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta, EUVL C 306, 17.12.2007, s. 1. Lisäksi ks. EU-sopimuksen ja EUT-sopimuksen konsolidoidut toisinnot, EUVL C 202, 7.6.2016 , s. 1. Ks. myös Euratom-sopimuksen konsolidoitu toisinto, EUVL C 203, 7.6.2016, s. 1.
  • 4 Ks. SEU 48 artikla.

Seuraava jakso:

Sisällysluettelo Sulje