Finlex

Lainlaatijan EU-opas

Kansallisten säädösten valmistelua koskevat ohjeet

Voit linkittää suoraan otsikkoon kopioimalla osoitteen selaimen osoitepalkista.

1.6 EU:n tuomioistuimen oikeuskäytäntö

EU:n tuomioistuimen ratkaisuilla on keskeinen merkitys EU-oikeutta tulkittaessa ja sovellettaessa. EU-oikeuden sisällön selvittäminen edellyttää usein myös EU:n tuomioistuimen oikeuskäytäntöön perehtymistä.

EU:n tuomioistuin voi antaa ratkaisuja tuomioistuimessa nostettujen suorien kanteiden johdosta. Jäsenvaltiota vastaan voidaan nostaa kanne, jos se rikkoo velvollisuuksiaan EU:ssa. Kyse voi olla esimerkiksi EU-säädöksen täytäntöönpanon laiminlyönnistä tai virheellisyydestä taikka sellaisen kansallisen lain EU-oikeuden vastaisuudesta, jolla ei ole suoraa kytkentää EU-oikeuteen mutta jolla on vaikutuksia EU-oikeuden toteutumiseen. Jos komissio katsoo, että jäsenvaltio ei ole ilmoittanut direktiivin edellyttämistä täytäntöönpanotoimenpiteistä, komissio voi pyytää EU:n tuomioistuinta määräämään jäsenvaltion maksettavaksi kiinteämääräisen hyvityksen tai uhkasakon (ks. myös jakso 2.7).  1 Myös EU:n toimielimiä, elimiä ja laitoksia vastaan voidaan nostaa kanteita, jos ne ovat laiminlyöneet velvollisuuksiaan, minkä lisäksi niiden antamien säädösten pätevyys voidaan saattaa EU:n tuomioistuimen tutkittavaksi.  2

Jos EU:n tuomioistuin toteaa jäsenvaltiota vastaan nostetun kanteen johdosta, että jäsenvaltio on jättänyt täyttämättä jonkin EU-oikeuden mukaisen velvollisuuden, jäsenvaltion on toteutettava tuomion edellyttämät toimenpiteet. Tuomioistuin ei tuomiossaan nimenomaisesti velvoita jäsenvaltiota toteuttamaan tiettyjä toimenpiteitä, vaan jäsenvaltion on itse harkittava, mitä toimenpiteitä tuomio siltä edellyttää. Jos jäsenvaltio ei ryhdy tarvittaviin toimenpiteisiin tuomion johdosta, komissio voi pyytää uudessa kanteessa, että EU:n tuomioistuin määrää jäsenvaltion maksettavaksi kiinteämääräisen hyvityksen tai uhkasakon (ks. myös jakso 2.7).  3

Suorien kanteiden johdosta annetut ratkaisut sitovat niitä tahoja, joille ne on osoitettu. Niillä voi kuitenkin olla myös yleisempää merkitystä EU-oikeuden tulkinnan kannalta. Jos EU:n tuomioistuin antaa tuomion esimerkiksi jäsenvaltiota vastaan ja vastaavanlainen lainsäädäntö on myös toisessa jäsenvaltiossa, tulee myös toisessa jäsenvaltiossa harkittavaksi, onko sen lainsäädäntö mahdollisesti ristiriidassa EU-oikeuden kanssa.

Kansalliset tuomioistuimet voivat esittää EU:n tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntöjä. Ennakkoratkaisua voidaan pyytää EU:n perussopimuksen määräyksen tulkinnasta taikka EU-säädöksen tulkinnasta tai pätevyydestä. Alimmilla oikeusasteilla ei ole velvollisuutta pyytää ennakkoratkaisua, mutta niillä on siihen mahdollisuus, jos ennakkoratkaisun saaminen on tarpeen niiden käsiteltävänä olevan asian ratkaisemiseksi. Ylimmillä oikeusasteilla on velvollisuus ennakkoratkaisun pyytämiseen, jos niiden ratkaistavana olevaan asiaan liittyy EU-oikeudellinen kysymys, jota ei ole ratkaistu aiemmin EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännössä ja joka ei ole selvä.  4 Hallintoviranomaisilla ei ole mahdollisuutta ennakkoratkaisun pyytämiseen, mutta hallintoasioissakin ennakkoratkaisupyyntö on mahdollinen valitusasteena toimivan tuomioistuimen kautta.

EU:n tuomioistuin antaa sille esitetyn ennakkoratkaisupyynnön johdosta ratkaisun, joka sitoo kansallista tuomioistuinta. Kun kansallinen tuomioistuin on saanut EU:n tuomioistuimelta EU-oikeutta koskevan ratkaisun, sen tehtävänä on soveltaa EU-oikeutta EU:n tuomioistuimen osoittamalla tavalla kansallisessa tuomioistuimessa esillä olevaan asiaan. Ennakkoratkaisuilla voi olla myös yleisempää tulkinnallista merkitystä ja ratkaisua voidaan soveltaa myös muissa vastaavissa tilanteissa. Ennakkoratkaisu voi tarkoittaa myös muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön, jos käy ilmi, että kansallinen lainsäädäntö tai sen tulkinta on ristiriidassa EU-oikeuden kanssa. Ristiriidan ilmetessä jäsenvaltiolla on velvollisuus saattaa kansallinen lainsäädäntönsä EU-oikeuden mukaiseksi.

EU:n tuomioistuimen oikeuskäytäntöä tulee seurata kussakin ministeriössä sen toimialaan kuuluvien asioiden osalta. Seurantavelvollisuus koskee tapauksia, joissa kyse on suoraan Suomen lainsäädännöstä, mutta myös muita tapauksia. Kun kyseessä on Suomen lainsäädäntöön verrattavissa olevan toisen jäsenvaltion lainsäädännön arviointi, ministeriössä tulee harkita, onko tuomioistuimen antamalla tulkinnalla yleisempää merkitystä ja tarkoittaako tulkinta mahdollisesti ristiriitaa myös Suomen lainsäädännön ja EU-oikeuden välillä. Ristiriidan ilmetessä kansalliseen lainsäädäntöön on tehtävä tarvittavat muutokset.

Alaviitteet:
  • 1 Ks. SEUT 258 ja 259 artikla sekä 260 artiklan 3 kohta.
  • 2 Ks. SEUT 263 ja 265 artikla.
  • 3 Ks. SEUT 260 artiklan 1 ja 2 kohta.
  • 4 Ks. SEUT 267 artikla.

Seuraava jakso:

Sisällysluettelo Sulje