Finlex

Lainlaatijan EU-opas

Kansallisten säädösten valmistelua koskevat ohjeet

Voit linkittää suoraan otsikkoon kopioimalla osoitteen selaimen osoitepalkista.

2.2 EU:n oikeusperiaatteiden huomioon ottaminen lainvalmistelussa

Kansallisessa säädösvalmistelussa ja soveltamiskäytännössä on otettava huomioon paitsi EU:n perussopimuksiin kirjatut periaatteet myös EU:n tuomioistuimen oikeuskäytäntöön perustuvat EU:n oikeusperiaatteet. Tämä velvollisuus koskee soveltuvin osin tilannetta, jolloin EU-säädöksen täytäntöönpanemiseksi annetaan kansallinen säädös tai kansallista täytäntöönpanosäädöstä sovelletaan. Lisäksi velvollisuus koskee tilannetta, jolloin kyse on sellaisen kansallisen säädöksen antamisesta tai soveltamisesta, jolla on muutoin liittymä EU-oikeuteen.

Lainvalmistelijan on huomioitava periaatteet siltä osin kuin alan, jolla kansallista lainsäädäntöä valmistellaan, voidaan katsoa kuuluvan EU-oikeuden soveltamisalaan. EU-oikeuden soveltamisalaan eivät kuulu ainoastaan ne alat, joita koskevia nimenomaisia säännöksiä sisältyy EU-oikeuteen. Periaatteet tulee huomioida myös sektoreilla, joilla ei ole yhdenmukaistavaa EU-lainsäädäntöä, ja sektoreilla, joilla yhdenmukaistava EU-lainsäädäntö kattaa vain osan sääntelyn kohteena olevasta kokonaisuudesta.

EU-sopimuksen mukaan EU:n perusoikeuskirjalla on sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla (ks. myös jakso 1.5).  1 Perusoikeuskirjassa määritellään perusoikeuksiksi myös joitakin sellaisia oikeuksia, joista sisältyy määräyksiä perussopimuksiin, kuten EU-kansalaisuuteen liittyvät oikeudet.

EU:n perusoikeudet on otettava huomioon esimerkiksi valmisteltaessa kansallista lainsäädäntöä direktiivin täytäntöönpanemiseksi. Direktiivin johdanto-osassa voidaan myös nimenomaisesti todeta, että direktiivin säännösten tulkinnassa on kunnioitettava EU:n perusoikeuksia. Samoin EU:n perusoikeudet on huomioitava, jos valmisteltavalla lainsäädännöllä on muutoin kytkentä EU-oikeuteen. Paitsi perussopimuksen määräyksen myös EU-säännöksen saamaan sisältöön voi näin ollen vaikuttaa jokin perusoikeus.

Perussopimuksiin on kirjattu joukko periaatteita, jotka koskevat neljää perusvapautta eli tavaroiden, henkilöiden, palveluiden ja pääomien vapaata liikkuvuutta, 2 sekä myös muita perustavaa laatua olevia periaatteita, jotka liittyvät muun muassa kilpailun vapauteen.

Siinä tapauksessa, että tarkoituksena on säätää kansallisesti esimerkiksi taloudellista toimintaa tai yksityisten tahojen asemaa rajat ylittävissä tilanteissa koskevista asioista, on todennäköistä, että sääntely kuuluu perussopimusten soveltamisalaan. Kansallisten säädösten valmistelussa tulee tällöin harkita, mitä vaikutuksia suunnitellulla säädöksellä on muun muassa sisämarkkinoiden toimintaan. Lisäksi esimerkiksi tilanteessa, jossa direktiivi sääntelee vain tavaroiden markkinoille pääsyä, kansallista lainsäädäntöä valmisteltaessa tulee ottaa huomioon perussopimuksen tavaroiden ja palveluiden vapaata liikkuvuutta koskevat määräykset, jos halutaan säännellä muista kuin direktiivin kattamista kysymyksistä.

Eräitä keskeisiä periaatteita on käsitelty edellä (ks. jaksot 1.2 ja 1.5). Kansallisen lainvalmistelun kannalta tärkeinä voidaan pitää myös seuraavia yleisiä oikeusperiaatteita.

Syrjintäkiellon periaate koskee EU-oikeudessa erityisesti kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää. Toisten jäsenvaltioiden kansalaisia tai oikeushenkilöitä ei saa syrjiä perussopimusten soveltamisalalla. Tämä ei kuitenkaan rajoita perussopimusten erityismääräysten soveltamista. 3 Myös samapalkkaisuusperiaatteella on erityisasema EU-oikeudessa. 4 Yhdenvertaisuusperiaate on ylipäätään saanut entistä keskeisemmän aseman EU-oikeudessa perusoikeuskirjan tultua sitovaksi ja EU:n annettua yhdenvertaisuusperiaatteen soveltamista koskevaa lainsäädäntöä. Yleisesti ottaen yhdenvertaisuusperiaate edellyttää sitä, ettei toisiinsa rinnastettavia tilanteita kohdella eri tavalla ja erilaisia tilanteita samalla tavalla, ellei muuta voida objektiivisesti perustella.

Suhteellisuusperiaate voi tulla sovellettavaksi monissa eri tilanteissa. Periaatteen mukaan toteutettavalla toimenpiteellä ei saa mennä pidemmälle kuin on tarpeen asetetun tavoitteen toteuttamiseksi. Periaatetta sovelletaan muun muassa silloin, kun jäsenvaltio haluaa tehdä poikkeuksia perussopimuksessa taattujen vapauksien osalta. Mahdollisuus vedota perussopimuksen mukaiseen oikeuttamisperusteeseen (esimerkiksi yleisen järjestyksen suojeluun) on rajoitettu. Oikeutta tehdä poikkeuksia on tällöin aina verrattava tavoiteltaviin päämääriin. Poikkeusten tulee olla objektiivisesti perusteltavissa ja oikeassa suhteessa tavoitteisiin nähden. EU:n tuomioistuin on oikeuskäytännössään täsmentänyt periaatteen sisältöä. 5

Oikeusvarmuuden periaatteen keskeisenä sisältönä on oikeusjärjestyksen ja siihen perustuvan päätöksenteon ennakoitavuuden vaatimus. Lainsäädännön on oltava riittävän täsmällistä, jotta yksityiset oikeussubjektit voivat selkeästi hahmottaa siihen perustuvat oikeutensa ja velvollisuutensa. Periaatteeseen kuuluu muun muassa saavutettujen oikeuksien suoja ja taannehtivien oikeusvaikutusten kielto sekä ymmärrettävän kielen vaatimus. EU-oikeudessa velvoite perustuu EU:n tuomioistuimen oikeuskäytäntöön.

Lisäksi on tärkeää taata oikeusturvan saatavuus tilanteessa, jossa kyse on EU-oikeuteen perustuvien oikeuksien tai velvollisuuksien väitetystä rikkomisesta. Yksityisellä oikeussubjektilla on oltava mahdollisuus saattaa asiansa riippumattoman kansallisen tuomioistuimen tutkittavaksi. Sovellettavat kansalliset menettelysäännöt eivät saa tällöin olla epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat vastaavia jäsenvaltion sisäiseen oikeuteen perustuvia tilanteita. Ne eivät myöskään saa tehdä EU-oikeuteen perustuvien oikeuksien käyttämistä käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi. Myös tämä velvoite perustuu pitkälti EU:n tuomioistuimen oikeuskäytäntöön.

Alaviitteet:
  • 1 Ks. SEU 6 artiklan 1 kohta.
  • 2 Ks. SEUT 26 artiklan 2 kohta.
  • 3 Ks. SEUT 18 artiklan ensimmäinen kohta.
  • 4 Ks. SEUT 157 artikla.
  • 5 Ks. myös SEU 5 artiklan 4 kohta.

Seuraava jakso:

Sisällysluettelo Sulje