Finlex

Lainlaatijan EU-opas

Kansallisten säädösten valmistelua koskevat ohjeet

Voit linkittää suoraan otsikkoon kopioimalla osoitteen selaimen osoitepalkista.

2.3 Asetuksen täytäntöönpanon erityispiirteitä

Asetus pätee yleisesti. Se on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. 1

Asetusta sovelletaan suoraan jäsenvaltioissa. Pääsääntöisesti asetus ei edellytä erillisiä täytäntöönpanotoimia kansallisella tasolla. Asetusta ei tule yleensä kirjoittaa uudelleen eikä sisällyttää sen tekstiä kansalliseen lakiin. Sitä ei myöskään lähtökohtaisesti saa selittää kansallisella sääntelyllä. Jos asetuksen teksti on tulkinnanvaraista, asia on ratkaistava asetuksen tulkinnalla. Taustalla on ajatus siitä, että asetusta tulee soveltaa yhdenmukaisesti jäsenvaltioissa, minkä kansalliset toimet saattaisivat vaarantaa.

Lainvalmistelijan on ratkaistava mahdollisten kansallisten täytäntöönpanotoimien tarve tapauskohtaisesti ottaen huomioon asetuksen tavoite ja sisältö. Useimmiten asetuksen säännökset on kirjoitettu siten, että niissä ilmaistaan suoraan, jos jäsenvaltiolta edellytetään täydentävien kansallisten säännösten antamista. Asetus voi sisältää säännöksiä, joissa jäsenvaltio velvoitetaan antamaan säännöksiä, joita tarvitaan asetuksen sääntelyn tehokkuuden varmistamiseksi. Säännökset voivat koskea esimerkiksi erilaisia viranomaistehtäviä tai seuraamuksia asetuksen rikkomisesta. Toisinaan tarve erilliselle täytäntöönpanolle on tulkinnanvarainen. Silloin ratkaisevaa arvioitaessa täydentävän sääntelyn tarpeellisuutta on se, voidaanko asetusta soveltaa tehokkaasti ilman täydentäviä kansallisia säännöksiä. Lisäksi asetus saattaa muistuttaa muotoilultaan direktiiviä ja jättää jäsenvaltiolle harkintavaltaa, jolloin se edellyttää täytäntöönpanoa samalla tavalla kuin direktiivi.

Asetusta täydentävät kansalliset säännökset on valmisteltava hyvissä ajoin siten, että ne ehtivät tulla voimaan asetuksessa mahdollisesti säädetyssä määräajassa tai samanaikaisesti asetuksen voimaantulon kanssa.

Kansallisessa säädöksessä voi olla aiheellista viitata EU-asetukseen. Näin on siinä tapauksessa, että tarkoituksena on antaa asetusta täydentävää lainsäädäntöä tai sisällyttää asetus viittauksin johonkin laajempaan kokonaisuuteen, jossa muut säännökset eivät liity EU-lainsäädäntöön. Kansallisessa säädöksessä voidaan tällöin esimerkiksi todeta, että tietystä asiasta säädetään EU-asetuksessa.

Asetuksen säännösten toistaminen kansallisessa lainsäädännössä ei lähtökohtaisesti ole sallittua. Jos asetuksen säännöksiä joudutaan poikkeuksellisesti jostakin syystä toistamaan, kansallisesta säädöksestä tulee käydä selvästi ilmi, että siinä oleva sääntely on peräisin asetuksesta, ja siinä tulee nimenomaisesti todeta, mitkä säännökset toistetaan. Jos kansallinen sääntely toteutetaan ainoastaan viranomaisen määräyksellä, asetus voidaan kokonaisuudessaan tai valikoiduilta osin ottaa määräyksen liitteeksi. Myös tällöin on käytävä selvästi ilmi, että teksti on peräisin asetuksesta.

Seuraamussäännöksiä kirjoitettaessa on otettava huomioon, että EU-oikeus sisältää joitakin periaatteita siitä, miten jäsenvaltion tulee säätää asetuksen rikkomista koskevista seuraamuksista. Asetukseen sisältyy nykyisin usein jäsenvaltiolle osoitettu nimenomainen velvoite säätää seuraamuksista, jotka koskevat asetuksen rikkomista. Asetukseen voi sisältyä standardisäännös, jonka mukaan seuraamusten tulee olla tehokkaita, oikeasuhteisia ja ennaltaehkäiseviä. Asetuksessa ei voida säätää tai velvoittaa jäsenvaltiota säätämään rikosoikeudellisista seuraamuksista. Ellei asetuksessa toisin säädetä, seuraamusten on kuitenkin oltava sekä aineellisilta että menettelyllisiltä edellytyksiltään samankaltaisia kuin seuraamukset vastaavan kansallisen oikeuden rikkomisesta. Jäsenvaltiolla saattaa olla velvollisuus säätää seuraamuksista myös, vaikka asetuksessa ei tätä nimenomaisesti edellytettäisi. Arvioinnissa on ratkaisevaa yhtäältä se, voiko asetuksen tavoite vaarantua, ellei kansallisia seuraamussäännöksiä ole, ja toisaalta se, onko asetuksen rikkomiseen rinnastettavasta puhtaasti kansallisen oikeuden rikkomisesta säädetty seuraamus. Myös tällöin lähtökohtana on vastaavuusperiaate sekä tehokkuutta, oikeasuhteisuutta ja ennaltaehkäisevyyttä koskeva vaatimus.

Mahdollisten täytäntöönpanotoimien säädöstaso ratkaistaan Suomen lainsäädännön mukaan (ks. jakso 2.6.1).

Alaviitteet:
  • 1 Ks. SEUT 288 artiklan toinen kohta.

Seuraava jakso:

Sisällysluettelo Sulje