Finlex

Lainlaatijan EU-opas

Kansallisten säädösten valmistelua koskevat ohjeet

Voit linkittää suoraan otsikkoon kopioimalla osoitteen selaimen osoitepalkista.

3.1 Lähtökohdat

EU-oikeuden täytäntöönpanemiseksi annettavissa kansallisissa säädöksissä noudatetaan samoja lakiteknisiä ratkaisuja kuin puhtaasti kansallisiin tarpeisiin perustuvassa lainsäädännössä.

Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä Euroopan unioni on korvannut Euroopan yhteisön, minkä vuoksi ilmaisun ”Euroopan yhteisö” (EY) asemesta kansallisessa säädöstekstissä ja hallituksen esityksen perusteluissa tulee käyttää ilmaisua ”Euroopan unioni” (EU). Tämä koskee myös yleisiä viittauksia sellaiseen lainsäädäntöön, joka voimaan tullessaan on ollut yhteisön lainsäädäntöä, ellei ole erityisiä syitä poiketa tästä. Syy poiketa on esimerkiksi viitattaessa nimeltä säädökseen, jossa edelleen esiintyy sana ”yhteisö”. 1

Viitattaessa EU:n perussopimuksiin kansallisessa säädöstekstissä tai hallituksen esityksen perusteluissa on syytä huomata, että perussopimukset sisältävät määräyksiä ja niissä ”määrätään”. Asetukset, direktiivit ja päätökset sisältävät puolestaan säännöksiä, ja niissä ”säädetään”. Ennen vuotta 1997 tehdyissä päätöksissä on kuitenkin määräyksiä ja niissä ”määrätään”. Tosin käytännössä viittaus tehdään usein tiettyyn artiklaan tai tiettyihin artikloihin.

Kun viitataan EU-oikeuden normeihin kansallisessa säädöstekstissä tai hallituksen esityksen perusteluissa, noudatetaan lähtökohtaisesti samaa viittaustekniikkaa kuin EU-säädöksissä. EU-säädösten suomenkielisissä teksteissä viittaaminen yksittäisiin artikloihin muistuttaa ranskan- ja saksankielisissä teksteissä käytettyä viittaustekniikkaa mutta poikkeaa englannin- ja ruotsinkielisissä teksteissä käytetystä tekniikasta (ks. tarkemmin jaksot 3.3.4 ja 6.3).

Alaviitteet:

Seuraava jakso:

Sisällysluettelo Sulje