Finlex

Lainlaatijan EU-opas

Kansallisten säädösten valmistelua koskevat ohjeet

Voit linkittää suoraan otsikkoon kopioimalla osoitteen selaimen osoitepalkista.

3.2 Viittaaminen EU:n perussopimuksiin

3.2.1 Perussopimusten nimet

Lissabonin sopimuksella muutettiin Euroopan unionista tehtyä sopimusta ja Euroopan yhteisön perustamissopimusta, jonka uudeksi nimeksi tuli sopimus Euroopan unionin toiminnasta. Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen kyseisiin sopimuksiin viitataan niiden virallisilla nimillä ”sopimus Euroopan unionista” ja ”sopimus Euroopan unionin toiminnasta” (ks. myös jakso 6.1). 1

Perussopimuksen virallinen nimi kirjoitetaan kansallisessa säädöstekstissä ja hallituksen esityksen perusteluissa auki, kun sopimus mainitaan ensimmäisen kerran. Samalla voidaan ottaa käyttöön lyhytnimi ”EU-sopimus” tai ”EUT-sopimus”. Lyhytnimi otetaan käyttöön sopimukseen ensimmäisen kerran viitattaessa seuraavasti:

sopimus Euroopan unionista, jäljempänä EU-sopimus, …

sopimus Euroopan unionin toiminnasta, jäljempänä EUT-sopimus, …

Nimiä ”Rooman sopimus” ja ”Maastrichtin sopimus” ei käytetä kansallisessa säädöstekstissä. Myös hallituksen esityksen perusteluissa näiden nimien käyttö tulee rajoittaa tilanteisiin, joissa on tarpeen viitata nimenomaan kyseiseen historialliseen sopimukseen. Sen sijaan nimet ”Amsterdamin sopimus”, ”Nizzan sopimus” ja ”Lissabonin sopimus” ovat osa sopimusten virallisia nimiä, joten niitä voidaan käyttää haluttaessa painottaa, että viitataan juuri kyseiseen muutossopimukseen.

3.2.2 Perussopimusten artiklojen uudelleennumerointi

Lissabonin sopimuksella muutettiin EU-sopimusta ja EY-sopimusta (nykyistä EUT-sopimusta) rakenteellisesti ja monet näiden sopimusten artikloista numeroitiin uudelleen. Tämä liittyi osaltaan tavoitteeseen yksinkertaistaa perussopimusten tekstiä. Perussopimuksista myös kumottiin kaikki vanhentuneet tai muuten merkityksensä menettäneet määräykset.

Määräys perussopimusten artiklojen uudelleennumeroinnista sisältyy Lissabonin sopimuksen 5 artiklaan, jossa viitataan sopimuksen liitteenä oleviin vastaavuustaulukoihin. EU-sopimuksen ja EUT-sopimuksen tekstien konsolidoidut toisinnot on julkaistu EU:n virallisessa lehdessä. 2

Siitä, että EU-sopimuksessa ja EUT-sopimuksessa on artikloja, joilla on sama numero, saattaa syntyä sekaannuksia. Artikloihin viitattaessa tuleekin huolehtia siitä, että tekstistä käy selkeästi ilmi, mistä sopimuksesta kulloinkin on kyse.

EU:n tuomioistuin otti Amsterdamin sopimuksen voimaantultua perussopimusten artikloihin viittaamisen yhteydessä käyttöön lyhenteet ”EU”, ”EY”, ”HT” ja ”EA” osoittamaan, mikä sopimus on kyseessä. 3 Samankaltaista merkintätekniikkaa voidaan noudattaa soveltuvin osin myös hallituksen esitysten perusteluissa viitattaessa perussopimusten artikloihin Lissabonin sopimuksen voimaantultua. Perusteluissa voidaan ottaa käyttöön lyhenne ”SEU” tai ”SEUT” erillisellä maininnalla esimerkiksi seuraavasti: 4

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artikla, jäljempänä SEU 6 artikla, …

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 7 artikla, jäljempänä SEUT 7 artikla, …

Tällaisia lyhenteitä ei kuitenkaan saa käyttää kansallisessa säädöstekstissä.

Lähtökohtana on luonnollisesti se, että EU-sopimuksen ja EUT-sopimuksen määräyksiin viitataan säädöstekstissä ja hallituksen esityksen perusteluissa niiden voimassa olevia numeroita käyttäen. Joskus on kuitenkin tarpeen viitata määräykseen sellaisena kuin se oli ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa, esimerkiksi selostettaessa perusteluissa asiaan liittyviä aikaisempia oikeusnormeja tai oikeuskäytäntöä. Näitä tilanteita varten ei ole olemassa yleisesti vakiintuneita viittaustapoja, jotka soveltuisivat sellaisenaan kansalliseen lainvalmisteluun. 5 Perusteluissa selostetaan vapaamuotoisesti, mikä on vanhan määräyksen suhde nykyiseen määräykseen. Kyse voi olla esimerkiksi seuraavista tapauksista:

  • uudelleennumeroidusta määräyksestä,
  • asiallisesti muutetusta ja uudelleennumeroidusta määräyksestä,
  • määräyksestä, joka on kumottu, tai
  • määräyksestä, joka on kumottu ja korvattu toisella määräyksellä.

3.2.3 Liittymissopimus ja liittymisasiakirja

Puhuttaessa EU-jäsenyyden Suomelle aiheuttamista velvoitteista yleisesti ei ole tarpeen viitata Suomen liittymissopimukseen tai siitä aiheutuviin velvoitteisiin, vaan siihen, että Suomi on EU:n jäsen ja siten velvollinen noudattamaan EU:n lainsäädäntöä. Jos kuitenkin liittymissopimukseen olisi tarpeen nimenomaisesti viitata, otetaan huomioon seuraava.

Suomen EU:hun liittymistä koskevan sopimuksen virallinen nimi on niin pitkä, 6 että siitä käytetään säädöstekstissä ja hallituksen esityksen perusteluissa lyhennettyä nimeä seuraavasti (ks. myös jaksot 6.1 ja 6.2):

Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehty sopimus.

Tarpeen vaatiessa myös tämän lyhennetyn nimen sijasta voidaan käyttää lyhytnimeä seuraavasti:

Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehty sopimus, jäljempänä liittymissopimus, …

Lyhytnimeä ”EU-jäsenyyssopimus” tai ”jäsenyyssopimus” ei käytetä.

Liittymissopimukseen sisältyy vain muutama artikla. Varsinaiset liittymisehdot ja uusien valtioiden liittymisen vuoksi tehtävät mukautukset perussopimuksiin sisältyvät sen sijaan liittymissopimukseen liitettyyn asiakirjaan eli liittymisasiakirjaan. Liittymissopimuksen varsinainen asiasisältö löytyy siten liittymisasiakirjan artikloista. Näihin artikloihin viitataan seuraavalla tavalla:

Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehtyyn sopimukseen liittyvän asiakirjan, jäljempänä liittymisasiakirja, 24 artiklan mukaan…

Alaviitteet:
  • 1 Ks. myös Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen osalta kyseinen jakso.
  • 2 Ks. EUVL C 202, 7.6.2016, s. 1. Lisäksi ks. Euratom-sopimuksen osalta EUVL C 203, 7.6.2016, s. 1.
  • 3 Ks. EU:n tuomioistuimen asiaa koskeva tiedote n:o 57/99.
  • 4 Vastaavaa lyhennetekniikkaa on käytetty myös Lissabonin sopimusta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 23/2008 vp).
  • 5 EU:n tuomioistuin on tosin päättänyt myös viittaustavoista sen soveltaessa tai tulkitessa ennen 1.5.1999 voimassa olleita määräyksiä (ks. edellä mainittu tiedote).
  • 6 Ks. SopS 103/1994, s. 1491.

Seuraava jakso:

Sisällysluettelo Sulje