Finlex

Lainlaatijan EU-opas

Kansallisten säädösten valmistelua koskevat ohjeet

Voit linkittää suoraan otsikkoon kopioimalla osoitteen selaimen osoitepalkista.

4.2 Lainvalmisteluun liittyvät muut ilmoitusvelvoitteet

4.2.1 Teknisiä määräyksiä koskevat ilmoitukset

Teknisten määräysten ilmoitusmenettely perustuu niin sanottuun teknisten määräysten direktiiviin. 1 Jäsenvaltiolla on direktiivin mukaan velvollisuus ilmoittaa välittömästi teknisiä määräyksiä sisältävistä tuotteita ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevista uusista kansallisista lainsäädäntöluonnoksista etukäteen komissiolle ja muille jäsenvaltioille. Komissiolla ja muilla jäsenvaltioilla on tämän jälkeen mahdollisuus esittää huomionsa luonnoksen sisällöstä.

Ilmoitusvelvollisuus koskee teollisuus- ja maataloustuotteita sekä tietoyhteiskunnan palveluja koskevia harmonisoimattomia kansallisia säädöksiä tai viranomaismääräyksiä. EU:n sekundaarilainsäädännön täytäntöönpanoon liittyviä toimenpiteitä tämä ilmoitusvelvollisuus koskee vain siltä osin kuin niissä asetetaan kansallisia lisävaatimuksia, mikä voi tulla kyseeseen EU-säädöksen sisältäessä vähimmäisharmonisointia.

Direktiivissä säädetään jäsenvaltion velvollisuudesta lykätä teknistä määräystä koskevan ehdotuksen hyväksymistä. Lisäksi siinä säädetään kiireellisistä syistä, joihin jäsenvaltio voi vedota estääkseen tiettyjen lykkäystä koskevien säännösten soveltamisen.

Teknisiä määräyksiä koskevaan ilmoitukseen voidaan sisällyttää myös EU:n muun lainsäädännön mukainen ilmoitus. Tätä niin sanottua yhden luukun periaatetta voidaan hyödyntää myös palveludirektiivin 2 mukaisen ilmoitusvelvollisuuden yhteydessä.

Ilmoitusvelvollisuus ja siihen liittyvät määräajat ovat velvoittavia, ja niiden noudattamatta jättäminen voi johtaa siihen, että komissio aloittaa rikkomusmenettelyn jäsenvaltiota vastaan. 3 Kansalliset tuomioistuimet eivät saa soveltaa sellaisia kansallisia määräyksiä, jotka on saatettu voimaan ilmoitusvelvollisuutta rikkoen. 4

Tietojenvaihtomenettelyn tavoitteena on taata kansallisen säädösvalmistelun avoimuus sekä estää tavaroiden ja palveluiden vapaan liikkuvuuden esteiden syntyminen etukäteen. Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa direktiivin täytäntöönpanosta Suomessa. 5

Ilmoitus tulee toimittaa työ- ja elinkeinoministeriöön (maaraykset.tekniset@tem.fi), joka toimittaa sen komissioon. Kun komissio on vastaanottanut ilmoituksen, se ilmoittaa kolmen kuukauden määräajasta, jonka aikana säädöstä tai määräystä ei saa antaa.

Lisätietoa ilmoitusmenettelystä on saatavissa työ- ja elinkeinoministeriön sivulta Viranomaisten ilmoitusvelvoitteet. Työ- ja elinkeinoministeriön sivulta löytyy tietoa myös Maailman kauppajärjestö WTO:n ilmoitusmenettelystä. Lisätietoja menettelystä saa myös komission sivulta.

4.2.2 Valtiontukia koskevat ilmoitukset

Komissiolla on yksinomainen toimivalta arvioida valtiontukien soveltuvuus sisämarkkinoille. Kun kyseessä on valtiontukiin liittyvä säädöshanke, on ennen tuen täytäntöönpanoa selvitettävä tuen hyväksyttävyys ja tarvittaessa noudatettava toimenpiteeseen soveltuvaa ilmoitusmenettelyä. Valtiontukivalvonnan lähtökohta on, että suunnitelma yritykselle myönnettävästä valtiontuesta pitää notifioida komissiolle ennen tuen myöntämistä. 6 Tukea ei saa laittaa täytäntöön ilman komission hyväksyntää.

Ennakkoilmoitusvelvollisuuteen on kuitenkin useita laajoja poikkeuksia. Keskeisimmän poikkeuksen muodostaa niin sanottu yleinen ryhmäpoikkeusasetus 7, jonka nojalla ilmoitusvelvollisuudesta on vapautettu lukuisia tukimuotoja. Jos tukijärjestely täyttää ryhmäpoikkeusasetuksen kriteerit, komission ennakkohyväksyntää ei tarvita, mutta tuesta tulee tehdä jälkikäteisilmoitus komissiolle 20 työpäivän kuluessa. Vähämerkityksiset tuet jäävät niin sanotun yleisen de minimis –asetuksen 8 nojalla kokonaan ilmoitusmenettelyn ulkopuolelle.

Valtiontukien ilmoitusmenettelyä koordinoi työ- ja elinkeinoministeriössä työelämä- ja markkinaosasto. Kun kyse on ennakkoon ilmoitettavasta tuesta tai ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisesta tuesta, työ- ja elinkeinoministeriöön tulee olla yhteydessä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa säädöstä valmisteltaessa. Ennakkoilmoitukseen perustuvan valtiontuen käsittely kestää komissiossa yleensä yli kuusi kuukautta. Komissio arvioi tällöin ilmoitetun valtiontuen hyväksyttävyyden valtiontukisäännöksiin sisältyvien yleisten ja ala- tai tukimuotokohtaisten kriteereiden perusteella. Ryhmäpoikkeusasetuksen soveltaminen edellyttää asetuksen yleisten ja tukimuotokohtaisten erityisten ehtojen noudattamista.

Maa- ja metsätaloutta, maaseudun kehittämistä sekä kalastusta ja vesiviljelyä koskevat omat valtiontuen suuntaviivansa, ryhmäpoikkeusasetuksensa ja de minimis -asetuksensa, joiden säädökset poikkeavat osin yleisistä valtiontukisäännöistä. Myös menettelytavat ovat näiden alojen osalta osin erilaiset. Tältä osin valtiontukiasioita koordinoi maa- ja metsätalousministeriö.

Valtiontukia koskevan säädöshankkeen EU:n valtiontukisääntelyn mukaisuudesta on myös pääsääntöisesti pyydettävä lausunto työ- ja elinkeinoministeriön yhteydessä toimivalta yritystukineuvottelukunnalta. 9 Lausunto on pyydettävä siitä, täyttääkö suunniteltu tukiohjelma tai tukiohjelman ulkopuolinen yksittäinen tuki SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaiset valtiontuen kriteerit. Jos valtiontuen kriteerit täyttyvät, yritystukineuvottelukunta ottaa lausunnossaan kantaa siihen, mitä valtiontukisääntöjen mukaista menettelyä tukiviranomaisen on noudatettava tukea täytäntöönpantaessa. Yritystukineuvottelukunnan lausuntomenettely ei koske maa- ja metsätalouden alkutuotantoa tai kalataloutta koskevia tukia. Verotukien osalta lausuntomenettely on vapaaehtoinen.

Lisätietoja valtiontukisääntelystä ja asiassa noudatettavasta menettelystä on saatavissa muun muassa työ- ja elinkeinoministeriön verkkosivulta.

4.2.3 Palveluelinkeinojen sääntelyä koskevat ilmoitukset

Palveluelinkeinojen sääntelyä koskeva ilmoitusmenettely palveluliiketoimintaan liittyvistä kansallisista lupajärjestelmistä perustuu palveludirektiiviin. 10

Palveludirektiivin mukainen ilmoitusvelvollisuus 11 koskee palveluelinkeinon harjoittamista koskevia kansallisia säädöksiä tai viranomaismääräyksiä, jotka eivät perustu EU-lainsäädäntöön.

Ilmoitusvelvollisuutta sovelletaan sellaisiin palveluelinkeinoja koskeviin lupajärjestelmiin, joissa asetetaan seuraavia lupaehtoja: 12

a) määrälliset tai alueelliset rajat, jotka vahvistetaan esimerkiksi väestömäärän tai palveluntarjoajien välisen maantieteellisen vähimmäisetäisyyden muodossa;

b) palveluntarjoajalle asetetut vaatimukset tietyn oikeudellisen muodon valitsemisesta;

c) osakepääoman omistamista koskevat vaatimukset;

d) muut kuin ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun
direktiivin 13 soveltamisalaan kuuluvia asioita koskevat tai muissa yhteisön säädöksissä asetetut vaatimukset, joilla määrätyn palvelutoiminnan aloittaminen sallitaan vain tietyille palveluntarjoajille toiminnan erityisluonteen vuoksi;

e) kielto olla sijoittautuneena useaan paikkaan saman jäsenvaltion alueella;

f) työntekijöiden vähimmäismäärää koskeva vaatimus;

g) pakolliset vähimmäis- tai enimmäishinnat, joita palveluntarjoajan on noudatettava;

h) palveluntarjoajalle asetettu velvoite toimittaa palvelunsa ohella muita erityispalveluita.

Jäsenvaltiot ovat velvollisia ilmoittamaan komissiolle ja muille jäsenvaltioille sellaiset palveluntarjoajia koskevat vaatimukset, niiden muutokset sekä niiden perustelut, joita halutaan soveltaa aina myös toisista jäsenvaltioista käsin tilapäisesti tai satunnaisesti harjoitettuun palveluntarjontaan. 14 Näiden vaatimusten on oltava perusteltavissa yleisen järjestyksen, yleisen turvallisuuden, kansanterveyden tai ympäristönsuojelun perusteella ja oikeasuhtaisia tavoitteen saavuttamiseksi. 15

Tietojenvaihtomenettelyn tavoitteena on taata kansallisen säädösvalmistelun avoimuus sekä varmistaa palveluiden vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla. Palveludirektiivi on täytäntöönpantu lailla palvelujen tarjoamisesta. 16 Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa direktiivin täytäntöönpanosta Suomessa.

Ilmoitus tulee toimittaa työ- ja elinkeinoministeriöön (sisamarkkinat@tem.fi), joka toimittaa sen komissioon. Ilmoitusvelvollisuus on velvoittava, ja sen noudattamatta jättäminen voi johtaa siihen, että komissio aloittaa rikkomusmenettelyn jäsenvaltiota vastaan.

Lisätietoa ilmoitusmenettelystä on saatavissa työ- ja elinkeinoministeriön sivulta Viranomaisten ilmoitusvelvoitteet.

4.2.4 Muita ilmoituksia

Siinä tapauksessa, että EU-tasolla toteutetun yhdenmukaistamistoimenpiteen jälkeen jäsenvaltio pitää tärkeistä SEUT 36 artiklassa tarkoitetuista syistä (muun muassa ihmisten tai eläinten terveyden suojelu) taikka ympäristön tai työympäristön suojelua koskevista syistä tarpeellisena pitää voimassa kansalliset säännöksensä tai määräyksensä, jäsenvaltion on annettava ne perusteineen tiedoksi komissiolle. Jos yhdenmukaistamistoimenpiteen toteuttamisen jälkeen jäsenvaltio lisäksi pitää tarpeellisena ottaa käyttöön uuteen, ympäristönsuojelua tai työympäristön suojelua koskevaan tieteelliseen näyttöön perustuvia säännöksiä tai määräyksiä omien erityisongelmiensa vuoksi, jotka ovat ilmenneet yhdenmukaistamistoimenpiteen toteuttamisen jälkeen, jäsenvaltion tulee antaa suunnitellut säännökset tai määräykset perusteineen tiedoksi komissiolle. Komission tulee tehdä tiedoksiannettujen säännösten tai määräysten hyväksymistä tai hylkäämistä koskeva päätös kuuden kuukauden kuluessa tiedoksiannosta. Komission päätös perustuu sen arvioon säännösten tai määräysten sopivuudesta EU:n toiminnan ja periaatteiden kanssa. 17

Jos kyse on kuluttajansuojaa tai ympäristöä koskevasta vähimmäisdirektiivistä ja jäsenvaltio haluaa pitää voimassa tai toteuttaa direktiiviä tiukempaa kansallista sääntelyä, sen on ilmoitettava sääntelystä komissiolle. Sääntelyn tulee olla sopusoinnussa perussopimusten kanssa. 18

Alaviitteet:
  • 1 Ks. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/1535 teknisiä määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä (aiemmin direktiivi 98/34/EY).
  • 2 Ks. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY palveluista sisämarkkinoilla.
  • 3 Ks. SEUT 258 artikla.
  • 4 Ks. tuomio 30.4.1996, CIA Security International, C-194/94, EU:C:1996:172.
  • 5 Direktiivi muutoksineen on Suomessa pantu täytäntöön teknisiä määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä annetulla viranomaisohjeistuksella.
  • 6 Ks. SEUT 108 artiklan 3 kohta.
  • 7 Ks. komission asetus (EU) N:o 651/2014 tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi perussopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti.
  • 8 Ks. komission asetus (EU) N:o 1407/2013 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen.
  • 9 Ks. laki taloudelliseen toimintaan myönnettävän tuen yleisistä ehdoista (429/2016).
  • 10 Ks. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY palveluista sisämarkkinoilla.
  • 11 Ilmoitusvelvollisuus perustuu palveludirektiivin 15 ja 39 artiklaan.
  • 12 Ks. palveludirektiivin 15 artiklan 2 kohta.
  • 13 Ks. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/36/EY ammattipätevyyden tunnustamisesta.
  • 14 Ks. palveludirektiivin 39 artiklan 5 kohta.
  • 15 Ks. palveludirektiivin 16 artikla.
  • 16 Ks. laki palvelujen tarjoamisesta (1166/2009).
  • 17 Ks. SEUT 114 artiklan 4–6 kohta ja siinä viitattu SEUT 36 artikla.
  • 18 Ks. SEUT 169 artiklan 4 kohta ja SEUT 193 artikla.

Seuraava jakso:

Sisällysluettelo Sulje